Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 5 eli Pystykorvat ja alkukantaiset koirat.

Pomeranianilla oli rodun alkuaikoina vahvat siteet Euroopan hoveihin. Koirasta tuli kuningatar Viktorian erityinen suosikki. Hän toi joitakin rakastamiaan koiria ensimmäiseen Cruftin koiranäyttelyyn vuonna 1891. Kerrotaan, että kuningattaren kuollessa hänen musta pomeranianinsa Turi oli sängyssä hänen vierellään. Tässä vaiheessa rotu oli jo pienentynyt huomattavasti varhaisista muodoistaan, jotka kuningatar Charlotte toi Englantiin 1760-luvulla. Koirien koon pienenemisen lisäksi niiden turkki oli pidentynyt.

Pystykorvat tunnetaan parhaiten voimakkaina vetokoirina, porojen paimentajina tai rohkeina metsästäjien apulaisina pohjoisella napapiirillä. Joskus pommiksi kutsutulla pikkukoiralla on kuitenkin ryhmän tuntomerkit, kuten kettumainen naama pystyine korvineen. Runkoa peittävä karvoitus on kuin jalkojen alaosissa ja häntä kiertyy eteenpäin selän päälle. Pitemmän karvan muodostama harja kehystää päätä ja ulottuu alas jalkojen väliin, vaikkei se pommilla erotu kovin selvästi muutenkin pitkästä karvoituksesta. Koira on eloisa kumppani ja hyvä vahti. Esi-isiensä tavoin pommi valvoo tarkasti lähestyviä vieraita.

Eloisa ja osoittaa kiintymystään.

Korkeus: 18-22 cm Painon tulee olla suhteessa pituuteen. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 1:1.

Nauttii päivittäisistä kävelyistä paikallisessa puistossa. Ulkoiluta kuumalla säällä aamuvarhaisen ja illan viileydessä välttääksesi lämpöhalvausta.

Nauttii olostaan huomion keskipisteenä; ihanteellinen kumppani yksineläjälle, varsinkin vanhemmille henkilöille.

Voi olla suhteellisen äänekäs; melko energinen. Kouluta olemaan haukkumatta liikaa.

Kampaa ja harjaa päivittäin; pyyhi kyyneljuovat kostutetulla pumpulilla.

Polvilumpioluksaatiota. Vai tarvita korjaavaa leikkausta.